Category Archives: Urheilu

Kuten monissa muissakin isommissa kaupungeissa, joista taekwondo -seuroja löytyy, kuuluu tarjontaan sekä WTF- että ITF -muotoista taekwondoa, olipa tarkoituksena sitten tähdätä kilpaurheilijaksi tai vain löytää kuntoa kohottava harrastus. Jyväskylä ei ole poikkeus tässä mielessä – kaupungista löytyy kumpaakin tyylisuuntaa edustava seura.

Jyväskylän ITF Taekwon-do ry edustaa nimensä mukaisesti ITF-tyylin taekwondoa ja tarjolla on peruskursseja niin lapsille kuin aikuisillekin.

Harrastuksessa edetessä mukaan tulee peruskurssin jälkeen monelaisia harjoitteita ja edistysaskeleita, aina itsepuolustuksesta erilaisten esineiden, kuten lautojen ja tiilien murskaukseen asti.

Toinen jyväskyläläinen taekwondo -seura on Mudokwai Jyväskylä, jonka tarjoaa opetusta toisessa, WTF -tyylisuuntaa edustavassa taekwondossa. Mikä Jyväskylän lähettyvillä harrastusta aloitteleva haluaa pyrkiä nimenomaisessa lajissa vaikkapa olympiaurheilijaksi, on seura tutustumisen arvoinen.

Huomion arvoista on myös, että taekwondon SM-mitaleista oteltiin viimeksi juuri Jyväskylässä – laji on siis selkeästi nousemassa tunnetummaksi myös Keski-Suomessa.

Seurojen omilta nettisivuilta ja esimerkiksi Facebookista saa paljon hyödyllistä tietoa esimerkiksi alkavista alkeiskursseista ja muusta tarpeellisesta tai hyödyllisestä, kuten muuttuneista harjoitusajoista tai -paikoista.

Mudokwai tiedottaa sivuillaan ja sosiaalisessa mediassa myös kaikesta lajiin liittyvästä ajankohtaisesta ja jakaa kiinnostavia artikkeleita taekwondosta innostuneilla ja totta kai siihen innostaakseen.

Seuran tarjontaan kuuluu myös erityinen perhe-taekwondo johon vanhemmat voivat ottaa osaa yhdessä lastensa kanssa ja tutustua lajiin leikin kautta – totta kai se voi olla alku vakavampaankin harrastukseen.

Turusta löytyy kaksi WTF -taekwondoa edustavaa seuraa, Budokwai Turku sekä Turun taekwondoseura. Suomen ITF taekwondoliiton alaista jäsenseuraa ei toistaiseksi Turussa ole. Kumpikin turkulaisseuroista tarjoaa alkeiskursseja alkaen aina 4-vuotiaista junioreista aikuistenkin ihmisten alkeiskursseihin.

Myös Turun lähistöltä, esimerkiksi Raisiosta löytyy oma seuransa joten myös lähialueilla pääsee lajiin tutustumaan mikäli ihan Turkuun asti ei harrastuksen vuoksi ole mahdollista lähteä.

Turun seuroista Budokwai on itse asiassa Suomen suurin tae kwon do -seura, ainakin harrastajamäärässä mitattuna.

Budokwai on niittänyt mainetta myös kilpailumenestykseltään Suomen suurseurana, viimeisin muistutus tästä saatiin vuoden 2014 lopulla seuraa edustava Frans Salmi otti pronssia liikesarjojen eli poomsen junioreiden MM-pronssia ollen ensimmäinen suomalainen joka on onnistunut mitalin maailmanmestaruuskilpailuista nappaamaan.

Myös Suomen mestaruuksia on seuraan tipahdellut, edellisistä SM-kilpailusta ottelun osalta Budokwaille matkasi peräti 10 kultamitalia, kokonaissaaliin ollessa 13 mitalia.

Seuraa edustaneista taekwondoineista tunnetuin lienee Suvi Mikkonen, joka edusti Suomea Lontoon olympialaisissa vuonna 2012 sijoittuen hienosti viidenneksi. Mikkonen on voittanut myös Pohjoismaiden mestaruuden neljästi, vuosina 2008, 2010, 2011 ja 2013. Myös useita Suomen mestaruuksia löytyy palkintokaapista kuten arvata saattaa.

Euroopan mestaruudesta hän oli taistelemassa vuonna 2014 Bakussa – kotiin tuomisena oli tuolloin pronssinen mitali.

Taekwondo on Turun taistelulajikentällä vahva tekijä, eikä kilpailumenestys ole varmasti suosiota vähentänyt – ehkä kenties päin vastoin.

Taekwondossa käytetyn vyöjärjestelmän tarkoitus on ilmoittaa oppilaan taso, mutta se kuvaa myös lajin filosofista puolta. Oppilasarvot eli kupit alkavat luvusta 10 ja tason noustessa ne laskevat arvoon 1 asti. Kun oppilas on päässyt 1. kupiin, vaihtuu vyön väriksi musta jonka jälkeen puhutaan vyön dan-arvoista. Toisin kuin kup-arvot, danit alkavat luvusta 1. ja nousevat aina 10. daniin asti – 9-10 danin mustan vyön haltijasta käytetään nimitystä saseongnim, suurmestari.

Vyön värin vaihtuminen seuraa oppilaan edistymistä sekä ITF- että WTF-taekwondossa samalla tavalla, vyöarvojen noudattama värimalli on sama vaikka itse vyön saavuttamiseksi saatetaankin vaatia eri asioiden hallintaa.

Ensimmäisen, eli 10. kupin, vyön värinä on valkoinen, toisen keltainen ja kolmannen vihreä. Kolmen ensimmäisen vyön värit ovat tiettävästi tulleet karatesta, seuraavat kolme taas ovat Korean kuningashuoneen värit.

Vihreän vyön jälkeen väri vaihtuu ensin siniseen, siitä edelleen punaiseen ja lopulta mustaan.

Jokaisen värin vaihtumisen väliin mahtuu yksi kup-arvo, jonka saavuttamista merkitään vyössä aina seuraavan vyön värisellä raidalla – valkoiseen vyöhön tulee siis ensin keltainen raita, keltaiseen vihreä ja niin edelleen.

Vaikka vyöarvot jakautuvat yleisimmin yllä kuvattua tapaa noudattaen, on huomionarvoista että vöiden värit voivat vaihdella eri lajiliittojen ja koulukuntien välillä.

Sen jälkeen, kun taekwondo rantautui Suomeen vuonna 1979 on seuroja putkahdellut pitkin maata rutkasti. Helsingistä löytyy seuroja totta kai myös rutkasti, olipa kyseessä sitten ITF tai WTF -taekwondo.

Vanhoja ja perinteikkäitä seuroja siis löytyy, esimerkiksi Helsingin taek won do-seura on perustettu jo vuonna 1982.

Lisäksi Helsingissä taekwondon opetusta tarjoaa myös Helsingin itsepuolustuskoulusta, HNMKY Taekwondo, ITF Taekwon-do liitto, iZenzei, Malmin taekwondo, Herttoniemessä sijaitsewa Hwang Taekwondo sekä Taekwondourheilijat 2011.

Mikäli mikään näistä ei osu lähelle kotiasi tai kätevien kulkuyhteyksin varrelle, löytyy pääkaupunkiseudulta myös lisää Suomen Taekwondoliiton alaisuudessa toimivia jäsenseuroja, esimerkiksi Vihti-Nummela Mudo Taekwondo Seura nimensä mukaisesti Vihdissä, vantaalainen Vatado, jo aiemmin mainitun Herttoniemen Hwangin sisarseura Tikkurilassa, Soukan Taekwondo Klubi Espoossa, Sisu Gym Fight Club Järvenpäässä, Mudokwan Vantaalla, Kanta-Espoon Taekwondo, Hiiden Taekwondo Vihdissä ja Espoon Hwarang Team. Valikoimaa on siis Helsingissä tai sen lähettyvillä asuville rutkasti.

Kannattaa etsiä yhteystiedot liiton sivuilta tai mennä vaikkapa paikan päälle salille pistäytymään tutustuakseen itselle parhaalta tuntuvaan seuraan.

Kursseja on alkeista alkaen eri ikäryhmissä, löytyypä Helsingistä myös niin sanottua taapero-taekwondoakin, eli ikäryhmälle 3-6 -vuotiaat. Seurat järjestävät omia kilpailujaan eri tasoisille harrastajille, vaan onpa Helsingissä järjestetty myös Taekwdon Finnish Open joka on kovatasoinen, kansainvälinen taekwondo-tapahtuma jonka yhteydessä järjestettiin myös taekwondo-festivaali – myös tällaisia tapahtumia kannattaa pitää silmällä.

Uutta harrastusta etsiessä tai aloittamista pähkäillessä pyörii päässä usein paljon kysymyksiä, kamppailulajien kohdalla yhden varmasti yleisimmistä ollessa : sopiiko se minulle? Mikä tekee taekwondosta lajina mahtavan, on sen monipuolisuus – laji sopii oikeastaan kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Aloittaminen itsessään ei vaadi triathlonistin kuntoa tai sirkustaiteilijan notkeutta, vaan moni lajin aloittaneista yllättyykin positiivisesti huomatessaan miten nopeasti lajissa kehittyy – samaa vauhtia kasvaa kunto, notkeus ja reaktionopeus.

Lajin filosofialle ominainen itsensä kehittäminen voi heijastua positiivisella tavalla myös elämän muihin osa-alueisiin: itsekurin, moraalisen selkärangan ja keskittymiskyvyn kehittyminen eivät ole vain harrastuksen parissa hyödyllisiä ominaisuuksia.

Taekwondon lähtökohtana on kehon ja sen luonnollisten liikeratojen käyttö – yli-inhimillisiä suorituksia ei siis edes yritetä saada väkisin puristettua kilpailijoista vaan lähes päinvastoin: saatat taekwondon aloittaessasi paremmin ymmärtää mihin kaikkeen pystytkään ja löydät itsestäsi ominaisuuksia joiden olemassa olostakaan et ole välttämättä ollut aiemmin tietoinen.

Kun olet tutustunut hieman lajiin ja mahdollisesti myös sen historiaan ja filosofiaan, on aika etsiä sinulle sopiva seura, joko asuinpaikkakunnaltasi tai sen lähettyviltä. Myös yksityisopetusta löytyy varmasti, ryhmäharjoittelun ollessa kuitenkin varmasti edullisempaa ja hauskempaa.

Taekwondosta löytyy kaksi kansainvälistä kattojärjestöä, ITF ja WTF joista jälkimmäisen säännöillä oteltava taekwondo on myös olympialaji. Lähin seura yhteystietoineen kannattaakin etsiä liiton nettisivuilta tai paikallislehtien ilmoituksia seuraten.

Tae Kwon Do – käden ja jalan tie – kuvastaa hyvin myös perusliikkeiden ja -tekniikan suuntaa. Perutekniikan harjoittelun osa-alueisiin kuuluvat erilaiset torjunnat, lyönnit sekä lajille ominaiset potkut.

Perusliikkeiden hallinta on olennaisen tärkeää, sen muodostaessa pohjan tulevalla harjoittelulle ja entistä monimuotoisempien liikkeiden ja liikesarjojen opetteluun. Kun koordninaatiokyky, ajoitus ja voiman käyttö parantuvat, on harjoitusten vaativuustasoa helpompi nostaa.

Liikesarjat, eli poomset, ovat tärkeä osa lähes tulkoon jokaista itämaista kamppailulajia. Taek won don kohdalla liikesarjat ovat myös oma kilpailumuotonsa – luonnollisesti virheetön perusliikkeiden hallinta on olennaisen tärkeää kilpaillessa vielä monimutkaisemmissa ja haastavammissa liikesarjoissa. Perusliikkeet voidaan karkeasti jakaa neljään eri osa-alueeseen:

Perusliikkeissä lähdetään liikkeelle oikeanlaisesta seisoma-asennosta, liikkumisesta ja miten perusasentoon palataan lyönnin, potkun tai liikesarjan jälkeen. Erilaiset seisoma-asennot muodostavatkin yhden tärkeän osa-alueen perusliikkeistä.

Toinen tärkeä alue perusteista lähdettäessä ovat torjunnat – torjuntaa ei välttämättä käytetä vain yksinkertaisesti kontaktilta suojautumiseen vaan eri tyyppisiä torjuntoja on useita. Torjunnalla voidaan pyrkiä toki vain pysäyttämään hyökkäys, mutta niitä voidaan käyttää myös oman hyökkäyksen edistämiseksi ohjaamalla vastustajan liike-energiaa halutulla tavalla torjuntaa hyväksi käyttäen.

Lyönnit ovat taek won dossa verrattain pienessä roolissa mutta eri tyyppisiä lyöntejä löytyy silti paljon osana liikesarjoja. Päähän kohdistuvat lyönnit ovat taek won do-otteluissa kiellettyjä.

Laji on erityisen tunnettu potkuistaan – legendan mukaan muinaiset korealaiset tiputtivat jopa ratsastajia hevosiltaan hyppypotkuilla – ja otteluissa potkut ovatkin pääroolissa.

Taekwondon maailmanmestaruuskisat järjestetään joka toinen vuosi. Ensimmäiset kisat olivat vuonna 1973 ja ne järjestettiin Soulissa, etelä-Koreassa toukokuussa. Kisat olivat Korean juhlaa, ne voittivat kisoissa kaksi kultamitalia. Yhdysvaltojen mitalisaalis on yksi hopea ja kolme pronssia ja Länsi-Saksalle jäi yksi pronssi ja yksi hopea. Mukana kisassa oli osanottajia yhteensä 19 eri maasta.

Myös seuraavat kisat järjestettiin Etelä-Koreassa. Tällöin mukana oli kisaajia jo 30 maasta, yhteensä 165 kilpailijaa ja tällä kertaa myös mitalisijoille pääsi useampi henkilö ja maa, kun sarjoja oli enemmän. Mutta Etelä-Korea korjasi taas potin voittamalla kaikki kultaisina mitaleina. Toiseksi mitalitaulukossa tällä kertaa sijoittui Kiina ja kolmannen sijan jakoivat Meksiko ja Länsi-Saksa.

Vuonna 1977 olivat vuorossa ensimmäiset kisat Etelä-Korean ulkopuolella, eli Chicagossa, Yhdysvalloissa. Tällä kertaa mukana oli jo 720 kilpailijaa 46 maasta, joten laji oli todellakin kasvattanut suosiotaan yhden vuoden aikana. Mutta mitalitaulukossa samat maat jyräsivät kuin ennenkin, Etelä-Korea ykkösenä ja Kiina kakkosena. Isäntämaa USA sentään sai mitalitaulukon kolmannen pallin.

1979 oli vuorossa Euroopan ensimmäiset kisat Saksassa, Stuttgartissa. Mukana oli tällä kertaa ”vain” 453 kilpailijaa 38 maasta ja Etelä-Korea, kukas muu, oli taas kiistaton hallitsija. Meksiko rynni tällä kertaa kakkossijalle ja isäntämaalle jäi kolmas sija.

Kuten alussa sanottu, kisat järjestetään joka toinen vuosi, mutta vuoden 1979 kisojen jälkeen seuraavat kisat olivatkin vasta kolmen vuoden kuluttua eli 1982 Ecuadorissa. Mukana oli tällä kertaa 229 kisaajaa 35 maasta ja, yllätys yllätys, Etelä-Korea kisojen voittaja, isännät toisina ja Länsi-Saksa kolmantena. Seuraavana vuonna olivat taas kisat, tällä kertaa Tanskassa ja voittajaksi selviytyi taas lajin kotimaa Etelä-Korea. Muilla sijoilla nähtiin Espanja ja Turkki.

Oletko muuten ajatellut, että tällaisistakin kisoista voisi lyödä vetoa? Jos ei nyt ihan taekwondoa ole listoilla niin muita kamppailulajeja voi käydä pelaamassa Betsonissa. Älä huoli jos ei kilpailijat ole tuttuja, sivulta löytyy kyllä hieman statistiikkaakin eli kuinka kisaajat ovat aiemmin pärjänneet. Tai jos oma lajisi onkin enemmän jalkapallo, go for it, sitäkin löytyy Betssonilta.

Takaisin maailmanmestaruuskisoihin. Tanskan jälkeen päästiinkin normaalin kaksivuotisrytmiin ja seuraavat kisat olivat sitten vuonna 1985 taasen Etelä-Koreassa. Sinänsä puuduttavaa lukea tilastoja, sillä Etelä-Korea on hallinnut kisoja sekä miehissä että naisissa PAITSI, vuoden 2009 kisoissa Tanskassa, Kiinan naiset hoitivat mestaruuden kotia. Naisethan olivat olleet kisoissa mukana vasta vuodesta 1987, Espanjan kisoista lähtien. Mutta siis palatakseni vuoteen 2009. Mitalitilastoissa Etelä-Korea kyllä korjasi taas koko potin, mutta naisten sarjassa se jäi Kiinan taakse kymmenellä pisteellä. Samanlainen ilmiö toistui vuoden 2011 kisoissa Etelä-Koreassa kun Iranin miehet kiilasivat isäntien ohitse pistetaulukossa ja pieksivät 13 pisteen erolla toiseksi tulleen Etelä-Korean.

Seuraavat kisat ovatkin vasta ensi vuonna Venäjällä, saapa nähdä kuinka niissä tulee käymään.

Taekwondo on suosittu korealainen kamppailulaji joka muistuttaa japanilaista karatea, josta se on ottanut paljon vaikutteita: kuten Korea, taekwondokin on kuitenkin jakautunut kahtia, ja sen kaksi linjaa ovat varsin erilaisia. ITF eli International Taekwon-do Federationin keskus on nykyään Pohjois-Koreassa, kun taas WTF (hauska lyhenne) eli World Taekwondo Federation on Etelä-Koreassa. ITF on vanhempi, mutta WTF-sääntöjen mukainen taekwondo on suositumpaa ja on myös olympialaislaji: Suomessa harrastetaan kumpaakin joten on hyvä olla tietoinen eroista.

ITF-säännöissä iskut päähän sallitaan. WTF-taekwondossa sallitaan potkut muttei iskuja päähän. Kummatkin lajit ovat kontaktilajeja, ja kummassakin käytetään käsi- ja jalkasuojia, mutta ITF-lajissa ei käytetä vartalosuojusta ja pääsuojus ei ole pakollinen. Pistelasku on erilainen, mutta kummassakin potkuista saa enemmän pisteitä: kumpikin taekwondolaji on varsin potkuvoittoista. Kummassakin harjoitellaan myös liikesarjoja, jotka muistuttavat japanilaisten kamppailulajien katoja: pyrkimyksenä on suorittaa liikesarja mahdollisimman virheettömästi. Niidenkin hallitsemisesta kilpaillaan varsinkin WTF-taekwondon puolella.

Martial arts eli itsepuolustuslajit, kamppailulajit ja taistelulajit. Niitä on paljon erilaisia ja yhteistä niille on se, että pääpointti on opettaa henkilölle taitoja, joilla puolustaa itseään fyysistä hyökkäystä vastaan, tai olla itse hyökkääjänä tai pelkästään kilpailla lajissa. Yhteistä niille on myös se, että suurin osa niistä on kehitetty Idässä ja sieltä kantautunut kaikkialle maailmaan.

Itsepuolustuslajit ovat näistä lajeista kaikkein kesyimmät eli niillä on tarkoitus vain suojella itseään fyysisesti tai pitää joku toinen koskemattomana. Lievemmillään itsepuolustuslajeissa vain opetellaan torjumaan hyökkäyksiä mutta kovimmillaan niillä voi saada myös jotain tuhoa aikaiseksikin. Tällaisia itsepuolustuslajeja ovat mm. aikido, krav maga, defendo, brasilialainen jujutsu ja shensido. Näistä aikido merkitsee suomeksi harmonia tietä, joten se ei ainakaan näistä lajeista kaikista kovin ole. Krav Magasta voisi jo sanoa, että siinä alkaa olemaan jo enemmän potkua. Krav Magahan on alun perin kehitetty Israelissa vain ja ainoastaan itsepuolustukseen, siinä ei kilpailla eikä järjestetä näytöksiä eikä siinä oikein ole sääntöjäkään. Krav maga on mm. lähitaistelujärjestelmä, jonka perustana on ihmisen luontainen reaktio stressitilanteeseen. Krav Magan kantava ajatus on”So that one may walk in peace”. Defendo on puolestaan kova laji, mutta helppo oppia. Sisältää paljon voimankäyttöä. Brassijujutsussa käydään paljon maataisteluja, joissa yritetään vastustaja saada tyrmätyksi lukoilla ja kuristuksilla. Lukkopaini saattaa näyttää hieman samalta, mutta siinä ei käytetä jujutsuasua.

Nämä siis olivat enemmän pelkkiä itsepuolustuskeinoja kuin taistelulajeja. Taistelulajeissa on pitkässä juoksussa kyse vastustajan vahingoittaminen keinolla millä hyvänsä, jopa kuolemaan asti. Niitä on etenkin käytetty sodankäynnissä ja tekniikoissa voi olla viitteitä miekan tai keihään käytöstä. Tällaisia lajeja ovat mm. jujutsu ja karate. Kumpikaan ei kuulosta niin kammottavan pahalta, mutta itse asiassa karatessakin on, vaikka suora suomennos tarkoittaakin tyhjää kättä, mahdollisuus oppia mm. hermopistetekniikoita, joilla saa vastustajan lamautettua aika hyvinkin nopeasti. Jujutsussa siis käytetään erilaisia lukkoja ja kuristuksia, heittoja ja potkuja.

Kamppailulajit ovatkin sitten enemmän niitä lajeja, joissa kilpaillaan. Siihen on kaikki säännöt ja tekniikat tehty niin, että lajissa voi turvallisesti kilpailla eikä lajin luonnekaan ole kovin pippurinen. Muutama näistä lajeista on jopa olympialajina ja eihän nyt olympiaurheilun sovi olla kovin rajua. Tällaiset lajit ovat siis taekwondo ja judo. Muita kamppailulajeja ovat thainyrkkeily, taido ja vapaaottelut. Näistä tosin vapaaottelut voi parhaimmillaan olla aika rajunkin oloista, mutta periaatteessa siinäkin on kyse vain erilaisten tekniikoiden yhdistämisestä kuten pysty- ja mattotekniikoita, iskuja ja lukkoja.

Suomessa on taekwondon harrastus on aktiivista ja seuroja löytyy useita joissa päästä mukaan treenaamaan tätä täyskontaktilajia. Otteluissahan yritetään voittaa vastustaja saamalla enemmän pisteitä tai myös tyrmääminenkin on mahdollista. Päähän ei saa lyödä, vyötärön yläpuolelle osuvat iskut ovat kyllä sallittuja. WTF-otteluissa käytetään suojia suojaamaan kilpailijaa, IFT-otteluissa niitä näkee vain käsissä ja jaloissa. Molemmissa liitoissa käydään myös liikesarjakisoja ja jälkimmäisessä murskauksessa, jolloin kilpailija yrittää saada puu- tai muovilautoja rikki joko käsi- tai jalkatekniikoilla.

Mutta riennetään takaisin taekwondon pariin. Suomessa taekwondoliitto järjestää erilaisia leirejä ja kisoja harrastajille. Turussa oli vastikään kansainvälinen otteluleiri joka kesti kymmenen päivää. Otteluleiri kantoi nimeä New Year camp 2014 ja mukana oli ottelijoita sekä Virosta että Venäjältä. Helmikuun puolella niin ikään Turussa on avoin otteluleiri. Maaliskuussa Lohjalla kisataan Lohja Openia sekä liigasarjan ensimmäistä osakilpailua ja Loviisassa otteluliigan 1. osakilpailu viikkoa myöhemmin.

Elokuussa on luvassa iso tapahtuma, yhdestoista Poomsae Finnish Open & Taekwondo Festival. Luvassa on Euroopan A-luokan turnaus kotimaisten liikesarjakilpailijoiden vastuksiksi tulevat ulkomaiset huiput. Finnish Openissa on tarjolla myös joukkueotteluita kolmessa eri ikäsarjassa. Taekwondo-festivaali ei ole pelkkää kisaa kisan perään kolmena päivänä vaan mukana on koulutuksia mm. uusille ohjaajille. Yhtenä päivänä pääsee myös treenailemaan eri taekwondon osa-alueita halutessaan ja päätöspäivälle on luvassa vauhdikas Taekwondo-show.

Lokakuussa kisataan Turussa joukkueotteluiden EM-kisat. Kisoja haki myös Ukraina, Itävalta ja Venäjä, mutta Suomen Turku korjasin potin tänä vuonna. Tarjolla Turussa on vauhdikasta kisaa kun joukkuekisassa viiden hengen joukkueet ottavat vastaan toisistaan kahdessa viiden minuutin erässä. Turku on hyvin mielissään saadessaan kisat itselleen, onhan se merkittävä taekwondon keskus Suomessa ja loistavaa PR:ää Turulle.