Martial arts eli itsepuolustuslajit, kamppailulajit ja taistelulajit. Niitä on paljon erilaisia ja yhteistä niille on se, että pääpointti on opettaa henkilölle taitoja, joilla puolustaa itseään fyysistä hyökkäystä vastaan, tai olla itse hyökkääjänä tai pelkästään kilpailla lajissa. Yhteistä niille on myös se, että suurin osa niistä on kehitetty Idässä ja sieltä kantautunut kaikkialle maailmaan.

Itsepuolustuslajit ovat näistä lajeista kaikkein kesyimmät eli niillä on tarkoitus vain suojella itseään fyysisesti tai pitää joku toinen koskemattomana. Lievemmillään itsepuolustuslajeissa vain opetellaan torjumaan hyökkäyksiä mutta kovimmillaan niillä voi saada myös jotain tuhoa aikaiseksikin. Tällaisia itsepuolustuslajeja ovat mm. aikido, krav maga, defendo, brasilialainen jujutsu ja shensido. Näistä aikido merkitsee suomeksi harmonia tietä, joten se ei ainakaan näistä lajeista kaikista kovin ole. Krav Magasta voisi jo sanoa, että siinä alkaa olemaan jo enemmän potkua. Krav Magahan on alun perin kehitetty Israelissa vain ja ainoastaan itsepuolustukseen, siinä ei kilpailla eikä järjestetä näytöksiä eikä siinä oikein ole sääntöjäkään. Krav maga on mm. lähitaistelujärjestelmä, jonka perustana on ihmisen luontainen reaktio stressitilanteeseen. Krav Magan kantava ajatus on”So that one may walk in peace”. Defendo on puolestaan kova laji, mutta helppo oppia. Sisältää paljon voimankäyttöä. Brassijujutsussa käydään paljon maataisteluja, joissa yritetään vastustaja saada tyrmätyksi lukoilla ja kuristuksilla. Lukkopaini saattaa näyttää hieman samalta, mutta siinä ei käytetä jujutsuasua.

Nämä siis olivat enemmän pelkkiä itsepuolustuskeinoja kuin taistelulajeja. Taistelulajeissa on pitkässä juoksussa kyse vastustajan vahingoittaminen keinolla millä hyvänsä, jopa kuolemaan asti. Niitä on etenkin käytetty sodankäynnissä ja tekniikoissa voi olla viitteitä miekan tai keihään käytöstä. Tällaisia lajeja ovat mm. jujutsu ja karate. Kumpikaan ei kuulosta niin kammottavan pahalta, mutta itse asiassa karatessakin on, vaikka suora suomennos tarkoittaakin tyhjää kättä, mahdollisuus oppia mm. hermopistetekniikoita, joilla saa vastustajan lamautettua aika hyvinkin nopeasti. Jujutsussa siis käytetään erilaisia lukkoja ja kuristuksia, heittoja ja potkuja.

Kamppailulajit ovatkin sitten enemmän niitä lajeja, joissa kilpaillaan. Siihen on kaikki säännöt ja tekniikat tehty niin, että lajissa voi turvallisesti kilpailla eikä lajin luonnekaan ole kovin pippurinen. Muutama näistä lajeista on jopa olympialajina ja eihän nyt olympiaurheilun sovi olla kovin rajua. Tällaiset lajit ovat siis taekwondo ja judo. Muita kamppailulajeja ovat thainyrkkeily, taido ja vapaaottelut. Näistä tosin vapaaottelut voi parhaimmillaan olla aika rajunkin oloista, mutta periaatteessa siinäkin on kyse vain erilaisten tekniikoiden yhdistämisestä kuten pysty- ja mattotekniikoita, iskuja ja lukkoja.